Hamminkeln – Venlo – Westmalle 200 km

Tänään aamu oli melkein lämmin, hiukan alle 20 astetta. Herätys oli kutakuinkin pihakukon aikaan ja heti aamupalan jälkeen tielle.

Saksan puolella liikenne oli vielä kurinalaista ja ennustettavaa. Hollannin puolelle tultiin lähes huomaamatta. Venlossa juotiin tulokahvit ihan Shellin huoltoasemalla - tyylikkäästi automaatista. Kilokaupalla kolikoita koneeseen ja sen jälkeen arpomaan mitä sitä ostetaankaan ja riittävätkö kolikot, mutta onnistuihan se lopulta. Kypärät päähän ja startista käyntiin, mutta siinä vaiheessa Marjon pyörä sanoi vaan naknaks, joten akku lataukseen puoleksi tunniksi huoltoaseman tiskille.

Marjokin sai pyöränsä liikeelle ja sitten tietä pitkin Belgian puolelle. Liikenne oli paikallisesi normaali, mutta alkoi suomeksi ruuhkaantuia - ei pahasti mutta kuitenkin. Pysähdyttiin huoltikselle maahantulojäätelöille. Marjo ajoi moponsa varmuuden vuoksi toiletin viereen ja tökkäsi sen lataamaan hyyskän pistokkeesta jäätelön syönnin ajaksi. Silti tarvittiin apuvirtaa, että saatiin se taas käymään. Jostain se selvästi vuotaa.

Ajeltiin varsin täysinäistä tietä Westmalleen. Löydettiin pieni hotelli sen ainoan varsinaisen kadun varrelta. Liikennettä oli molempiin suuntiiin sen verran, että hotellin parkipaikalle oli haastetta päästä, etenkin kun Marjon pyörä piti työntää kadun yli. No ainakin oli katsomoa :-)

Ajokamat komeroon ja melkein niiltä jalan sijoilta kohti luostaria. Luostari ja panimo olivat remontissa, joten ainoaksi vierailukohteeski jäi luostarin ravintola.

Ravintola itsessään oli interiööriltään varsin iso pettymys. Moderni kaupunkihökötys ei jotenkin mielestäni istu luostarin henkeen eikä alueeseen. Mutta ruoka, olut ja likööri olivat valtavan hyviä! Ja tarjoilijapoika oli myötätuntoa herättävän kömpelö ja ujo, taisi olla enempi harjoittelijasarjaa.

Pari tuntia vierähti kuin huomaamatta syödessä ja juodessa. Kävely luostariravintolaan oli ollut enempi ankeaa jolkottamista, jota Suomen vitos- tai nelostien vartta kulkeminen kuvannee parhaiten. Niinpä takaisin hotellille mentiin bussilla. Marjo vetäytyi kädet mustina pyöränsä kimppuun. Pakkohan se sähkövuoto on jotenkin saada haltuun. Minä lähdin alakertaan olusille ja blogia päivittämään. Eeva notkui mukana ja suunnitteli samalla vähän huomista reittiä.