Muiderberg – Leeuwarden 140 km

Lauantai meni Juhan osalta pönäkästi kokouksessa istuen. Käsiteltiin FEMAn (Federation of European Motorcyclist Association) asiat mallilleen. Tunnetusti nämä kevätkokoukset ovat pitkiä ja puisevia, mutta varsin asiapitoisia. Gerard antoi muistolätkän järjestävälle taholle ja minä pidin presentaation MoTukka kriisiapupalvelusta motoristeille. MoTukka herätti varsin paljon kiinnostusta, sillä Ranskaa lukuunottamatta missään muualla Euroopassa ei tunnu vastaavanlaista juttua olevan.

Illalla otettiin pari hyvää belgialaista olutta huoneistomme takapihalla belgien kanssa ja mentiin juhlaillalliselle.

Ladyt olivat viettäneet laatuaikaa Amsterdamissa koko päivän ja varsin suurta iloa pitivät vielä palattuaankin pihan terassilla. Ainakin minulta meinasi kokouskeskittyminen herpaantua, kun Chrissin vallaton kikatus tunki ovien takaa kokoustilaan. Illalla vielä Eeva, Marjo ja muutama muut poikkesivat klassisen musiikin konsertissa, läheisen kylän kanaalisatamassa ja me muut keskityimme muihin asioihin.

Sunnuntaiaamuna alkoi sataa, aika reippaastikin. Pakattiin kamat ja väijyttiin sopivaa hetkeä, milloin voisi itsensä työntää pilvien lomaan. Sellaistahan ei sitten tullut eikä ollut tiedossa, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi vetää pressupuku päälle ja suunnistaa sateessa kohden Leeuwaardenia.

Moottoritiellä tuuli kiskoi välillä kohti ojanpientareita ja välillä väärää kaistaa kohden. Myös vettä tuli taivaalta niin paljon, että taukoja ei yhtä kahvitaukoa lukuunottamatta juurikaan pidetty. Se verta, mikä ajoon tarvittavalta keskittymiseltä kyettiin, ihmeteltiin keskellä peltoja, lampaiden vierestä, lipuvia isoja veneitä. Olisi otettu kuvakin, mutta valitettavasti sadeasun alta minkään valokuvaustarvikkeen kaivaminen ei ole kovin nopeaa, etenkään ajossa, isot ja läpimärät ajohanskat käsissä...

Seuraava ihme tuli vastaan hieman ennen Leeuwardenia, kun sukelsimme lyhyeen tunneliin. Huomasimme moottoritien yläpuolella, lähellä taivaan rajaa, kanaalissa ylitsemme uivat veneet. Omituinen maa tämä Hollanti...

Leeuwardeniin saavuimme puoli kolmen jälkeen. Saimme juuri ja juuri tavarat pois mopojen päältä ennenkuin hirvittävä ukkosmyrsky iski päälle. Ei olisi ollut hauskaa uida pitkin moottoritietä, virtaavan veden joukossa. Märkiä sadepukuja ja muuta kuivateltavaa riitti, koko huoneen alueelle leviteltäväksi. Toivottavasti kuivuvat ennen aamua. Tätä blogia kirjoitellen odottelen Wimin soittoa. Jos vaikka mentäisiin heidän uusi talonsa tarkastamaan ja samalla voisi vaikka kaupunkiinkin tutustua.