Leeuwarden – Emden – Jever 260 km

Eilen illalla kävimme vielä Eevan kanssa visiitillä Wimin ja Anjan uudessa kodissa. Wim poikkesi polkupyörällä hakemassa meidät hotellilta josta menimme yhdessä heidän uuteen vanhaan taloonsa Leeuwardenin keskustan liepeille. Tasaisen sileitä, keskiverto suomalaisen kadun levyisiä pyöräteitä on varsin helppo sekä tallustaa että fillaroida.

Wim ja Anja hankkivat yli 100 vuotta vanhan talon viime vuoden joulukuun alussa. Ei voi kun hattua nostaa sille jäljelle, mitä kaksi ihmistä kavereineen saa aikaan puolessa vuodessa, lähestulkoon purkukuntoisesta talosta! Iltapäivällä haettu kissanpentu oli käpertynyt sohvan taakse. Pitkään ei tuleva talonvahti piilossa pysynyt, kun utelias luonne sai sen tulemaan esiin ja leikkimään perhosen kanssa. Pentu oli leikkisä ja selvästi alkoi jo kotiutua. Istuimme iltaa viikonloppuna otettuja kuvia katsellen ja hyvästä seurasta nauttien.

Aamulla pakattiin ja mulkoiltiin säätiedotusta. Päätettiin lähteä matkaan ilman sadeasuja, koska kaikki merkit viittasivat ainakin Forecan mukaan siihen, että pari ensimmäistä tuntia saataisiin ajaa ihan kuivissa keleissä.

Luottamus sääprofeettoihin jonkun verran jopa palasi, sillä sadetta saatiin vasta Saksan rajan ylityksen jälkeen. Marjon mopo vähän keljuili taas, kun laitettiin tien varressa sukelluspukuja päälle, mutta käynnistyi kuitenkin. Ajeltiin kantatie 70 pitkin ilmanalassa sataa – paistaa – reilusti sataa – paistaa – tihkuu – paistaa jne.

Niinpä ei juuri taukoja viitsitty pitää, kun minäkin onnistuin kerrankin ahtautumaan sadesuun siten, että mistään ei vuotanut sisälle, kuten eilen pääsi taas tapahtumaan.Tillenissä pidettiin ruokatauko.

Jeverin kohdalla oli viitta tien varressa ”Historiche altstadt” ja minähän tuuppasin vilkun oikealle saman tien. Viime kesänäkin koko matkan helmi löytyi juuri tällä menetelmällä. Eikä konsti pettänyt tälläkään kertaa. Edullinen ja idyllinen hotelli vanhankaupungin laidalla oli ehkä paras majoitus koko matkan aikana.

Käytiin kävelemässä kaupungilla ja paikallisen linnan puistossa. Erittäin kaunista! Löysimme linnan puistosta hillittömän lintuvalikoiman ja käräjäkivet joiden ympärillä oli ihan pakko tanssia ja jälkeenpäin uhrata litroittain Jeverin pilsneriä Sportsterjumalille, että saisimme Marjon mopon täysissä latausten ja sähköjen voimissa takaisin Suomeen.

Päätimme käydä ihan linnassa ja museossa aamulla, minä kyllä ehdotin panimokierrosta vaihtoehdoksi, mutta äänin 2 – 1 hävisin. Joten linnaan taitaa taas ihminen joutua. Josko nyt ehtisin kirjoittaa Mein Kapfin.